Varjo arvokisojen yllä
Olen aina ollut suuri penkkiurheilun ystävä. Viime vuosina urheilun seuraaminen on jäänyt vähemmälle, mutta vähintäänkin arvokisat ovat saaneet virittymään urheilun hurmaan - niin myös tällä kertaa. Samalla on ollut syytä pysähtyä arvokisojen ympärille kietoutuvien eettisten ongelmien äärelle.
Parhaillaan käynnissä olevat Pekingin olympialaiset ovat olleet esillä monin tavoin ikävässä valossa. Kiinan ihmisoikeusloukkaukset ovat olleet räikeitä, olympiakylän tieltä on raivattu kokonainen kaupunki ja kaikki lumilajit käydään keinolumella, jonka tuottamiseen tarvitaan noin 200 miljoonaa litraa vettä. Onkin arvioitu, että Pekingin olympialaiset saattavat olla kaikkien aikojen kestämättömimmät.
Moni onkin aiheellisesti kysynyt, miksi olympialaisia myönnetään Kiinan kaltaisiin maihin? Kyseessä on valtavan mittaluokan tapahtumakokonaisuus, jonka järjestämiseen vain harvalla maalla on nykyisin vara. Ikävä kyllä nämä maat ovat niitä, joissa diktatuuri kukoistaa ja ihmisoikeus- ja ympäristöloukkaukset ovat arkipäivää. Yksittäisen urheilijan tai kisoja seuraavan penkkiurheilijan syyllistäminen ei tätä tosiasiaa muuta. Sen sijaan on haettava maailmanlaajuisia ratkaisuja tämän muuttamiseksi.
Kisojen aikana eniten otsikoissa on ollut vasta 15-vuotias Venäjän Olympiakomitean urheilija, taitoluistelija Kamila Valijeva. Poikkeuksellisessa tilanteessa hänelle annettiin lupa osallistua taitoluistelun yksilökilpailuun, vaikka samanaikaisesti häntä epäillään dopingista.
Dopingsotkun lisäksi keskusteluun on noussut taitoluistelun eettisyys laajemmin. Viime vuosina monet 15-, 16- ja 17-vuotiaat urheilijat ovat olleet ennakkosuosikkeja arvokisoissa, koska kevytrakenteiset nuoret pystyvät sellaisiin hyppysuorituksiin, joita harva pystyy suorittamaan enää edes parikymppisenä. Vaativien fyysisten suoritusten lisäksi harjoitusten määrä on valtava. Esimerkiksi Valijevan on kerrottu harjoitelleen 12 tuntia kuutena päivänä viikossa. Moni nuori taitoluistelija saa yhden ainoan olympiamahdollisuuden, koska isoissa koneistoissa on aina uusi, nuorempi yksilö odottamassa. Tiedetään useita tapauksia, joissa urheilija on joutunut päättämään uransa vakaviin loukkaantumisiin tai esimerkiksi syömishäiriön puhkeamisen vuoksi alle parikymppisenä.
Kaikki kunnia urheilijoille, jotka rehdisti ja kurinalaisesti tekevät joka päivä töitä menestyksensä eteen. On ollut ilo seurata esimerkiksi suomalaisten hiihtäjien toinen toistaan upeampia suorituksia. Samaan aikaan en ole voinut olla miettimättä kaikkea yllä mainittua. Tähän, kuten moneen muuhunkaan asiaan, ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Nämä asiat ovat kuitenkin olleet nyt vahvasti esillä, joten toivottavasti löydetään myös tahtotila lähteä niitä muuttamaan.