Parempaa palkkaa ja parempia työoloja sote-alalle

Kuva: Pixabay.

Hoitoalan kriisistä ja hoitajien palkoista on puhuttu viime aikoina paljon mediassa. Koronapotilaiden akuuttihoidon takia huomio on keskittynyt vahvasti nimenomaan terveydenhuoltoon, mutta kyse ei ole ainoastaan terveydenhuollon haasteesta. Myös sosiaalipalveluiden puolella esimerkiksi vanhusten hoito ja lastensuojelu ovat samojen haasteiden edessä. Aluevaalien vaalikoneissakin ehdokkailta kysyttiin pitäisikö hoitajien palkkoja heidän mielestään korottaa. Yli 80 prosenttia vastaajista kannatti palkkauksen parantamista. Puolueista Kokoomus ja Keskusta suhtautuivat asiaan nihkeimmin. (Lähde: Yle Kioski) Sanallista arvostusta siis kyllä riittää, mutta konkreettiset teot puuttuvat. Mutta miksi?

Kuka päättää palkkauksesta?

Sote-alojen palkkauksen parantamisen ongelmana on se, että mikään taho ei halua ottaa sitä vastuulleen. Usein vastuu sysätään työmarkkinajärjestöille. Työmarkkinajärjestöt ja työnantajat toki neuvottelevat työehtosopimuksista, mutta valtion tasolla poliittiset päättäjät tekevät päätöksen siitä, millaisesta kokonaispotista, virallisemmin budjetista, neuvotellaan. Halutessaan eduskunta voi siis päättää isommasta budjetista. 

Hyvinvointialueilla palkat harmonisoidaan, mikä tarkoittaa sitä että saman työnantajan on maksettava samaa palkkaa samoissa työtehtävissä oleville. Hyvinvointialueet voivat halutessaan maksaa parempaa palkkaa kuin työehtosopimuksen minimitasoksi on määritelty. Tässä kohtaa kuulen jo korvissani argumentin "ei ole rahaa". On totta, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on haastavassa tilanteessa aloittaessaan toimintaansa. On kuitenkin myös yksi asia, jolta halutaan monesti ummistaa silmät. Nimittäin vuokratyöfirmojen käyttö ja siitä aiheutuvat kulut.

Pelkkä toimien avaaminen nykytilanteessa ei auta, sillä avoimiin työpaikkoihin ei ole välttämättä yhtään hakijaa. Työntekijöitä kuitenkin tarvitaan, joten avoimet paikat täytetään vuokratyöfirmojen kautta, jotka maksavat jopa tuplapalkkaa. Tekijät kyllä löytyvät, kun palkka on kohdillaan.  Ongelmallista tässä on se, että ostaessaan tämän palvelun vuokratyöfirmalta kunta ja tulevaisuudessa hyvinvointialue maksaa moninkertaisesti työntekijän palkkaamisesta kaikkien sivukulujen jälkeen verrattuna siihen, että se saisi työntekijän oman rekrytointiprosessin kautta. Eikö siis olisi vain järkevää nostaa palkkoja ja vähentää vuokratyöfirmojen käyttöä? Tätä ei kuitenkaan haluta tehdä syystä tai toisesta.

Kuva: Pixabay.

Palkkaus auttaa, mutta ei korjaa kokonaisuutta

Vaikka palkkauksen nostaminen työn vaativuutta vastaavalle tasolle on yksi keskeinen veto- ja pitovoimatekijä, se ei yksinään riitä. Sen lisäksi tarvitaan parempaa johtamista ja mahdollisuuksia vaikuttaa niin omaan työnkuvaan kuin myös esimerkiksi työaikoihin. Helsingin Sanomien sairaalahoidon kapasiteetin kantokykyä käsittelevässä artikkelissa kirjoitettiin osuvasti siitä, miten terveydenhuollossa on varauduttu vain lyhytkestoisiin poikkeustiloihin, mutta ei pitkäjaksoisempaan poikkeustilaan. Johtamisen näkökulmasta on epäonnistuttu siinä, että edes lähes kaksi vuotta kestäneen pandemian aikana tilannetta ei ole pystytty parantamaan. Sama koskee alaa laajemminkin - ongelmat ovat olleet tiedossa vuosia tai vuosikymmeniä, mutta ratkaisuja ei silti ole onnistuttu löytämään.

Työhyvinvointia voidaan parantaa lisäämällä joustoa niin työnkuvaan kuin myös työaikoihin. Moni täydentää työn ohessa osaamistaan erilaisilla koulutuksilla, mutta silti työnkuva pysyy usein samana, eikä koulutuksen antamaa osaamista pääse soveltamaan käytännössä. Lisäkouluttautumisesta harvemmin myöskään maksetaan palkanlisää. Tämä ei erityisesti kannusta kehittämään itseään ja omaa osaamistaan. 

Käytännön työtä koskevat päätökset tehdään edelleen vahvasti ylhäältä alaspäin, eikä työntekijällä ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa. Työntekijäedustusta päätöksentekoprosesseissa tulisikin lisätä, jotta tehdyistä päätöksistä ei vain ilmoitettaisi, vaan asioihin olisi mahdollisuus vaikuttaa ennen kuin päätökset tehdään. 

Autonominen työvuorosuunnittelu (työntekijä suunnittelee itse omat työvuoronsa) on yleistynyt, mutta ei ole vielä arkipäiväistynyt läheskään kaikkialla, vaikka sillä on tutkitusti myönteinen vaikutus työhyvinvointiin. Se lisää joustoa työn ja henkilökohtaisen elämän yhteensovittamisessa. Autonominen työvuorosuunnittelu on ehdottoman kannatettavaa myös oman kokemukseni mukaan. Sen lisäksi joustoa kaivataan itse työvuoroihin. Osa tekisi mieluummin pitkiä työvuoroja ja nauttisi pitkistä vapaista. Vuoron vaihtojen takia työvuorot ovat vakiintuneet tiettyihin kellonaikoihin, mutta esimerkiksi portaittainen aamuvuoroon tuleminen klo 7, 8 ja 9 olisi kokeilemisen arvoista. Lisäksi osa-aikaiseen työhön tulisi olla mahdollisuus nykyistä joustavammin perustein.

Vaihtoehtoja siis on, kun niitä aletaan aidosti miettimään ja ennen kaikkea kokeilemaan käytännössä. Siksi ei pidäkään tyytyä vastaukseen "ei onnistu", vaan ennemminkin miettiä miten se voisi onnistua.