Miksi Pridea tarvitaan edelleen?
Helsinki Pride 2.7.2022
Pride-kuukausi huipentui eiliseen kulkueeseen Helsingissä. Arviolta noin 80 000 ihmistä marssi ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden ja rakkauden puolesta. Kadut täyttyivät iloisista ihmisistä, moninaisuutta kuvaavista lipuista ja yhteishengestä. Vaikka päivä itsessään loi uskoa siihen, että Pride ei ole enää vain vähemmistöjen asia, soraääniltä ei ole tänäkään vuonna voinut välttyä.
Ensimmäiset Pride -marssit järjestettiin Yhdysvalloissa vuonna 1970. Suomessa ensimmäinen suuri mielenosoitusmarssi järjestettiin vuonna 1981. Tuolloin Vapautuspäivät nimellä kulkenut tapahtuma on kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi ja vuodesta 2000 asti sitä on kutsuttu kansainvälisen mallin mukaisesti Helsinki Prideksi. Nykyään Helsinki Pride -kulkueeseen osallistuu vuosittain kymmenistä tuhansista jopa yli 100 000 ihmistä. Vaikka tapahtuma on kasvanut ja ihmisten tietoisuus lisääntynyt, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolustaminen vaatii vielä työtä.
Oslon edellisviikon tapahtumat osoittivat jälleen surullisella tavalla, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat edelleen vakavan uhan kohteena. Siksi on erityisen tärkeää, että etuoikeutetussa asemassa oleva valtaväestö on aktiivisesti vähemmistöjen puolella, ei niitä vastaan. On täysin eri asia puhua vähemmistöjen oikeuksien puolesta tai osallistua vaikkapa pride -kulkueeseen valtaväestön asemassa kuin vähemmistön edustajana. Tämänkin kulkueen alla moni vähemmistöedustaja kertoi, kuinka haluaisi osallistua, mutta jatkuva häirintä ja pelko fyysisestä uhasta pakottavat jäämään kotiin. Näin ei pitäisi olla.
Kaikkea ei tarvitse tietää, mutta tärkeintä on halu oppia ja ymmärtää. Tällä tiellä olen itsekin. Se, että kaikille vaaditaan yhtäläisiä oikeuksia, ei pitäisi olla pois keneltäkään muulta. Se, että valtaväestö "joutuu" opettelemaan uusia termejä, on pientä sen rinnalla mitä vähemmistöt joutuvat elämässään kokemaan ja kestämään. Sen sijaan, että keskitymme itseemme, meidän tulisi keskittyä meihin kaikkiin.
Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys. Niin kauan kuin tästä on tarve käydä keskustelua, tarvitaan myös Pridea. Ihmisoikeudet ja rakkaus kuuluvat kaikille.