Koulutus - kaikkien oikeus vai harvojen etuoikeus?
Viikonlopun yksi puhutuimmista aiheista on ulostulot Kokoomusnuorten liittokokouksesta. Kokoomusnuorten liittokokouksessa hymyssä suin otetut kuvat "leikkaaminen on välittämistä" ja "jos välität, leikkaat" -kylttien kanssa ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet. Erityisen irvokkaalta tuntuu se, että Kokoomus perinteisesti puolustaa vahvasti koulutusta. Kokoomusnuoret ovat kuitenkin valmiita leikkaamaan niin opintotuesta, ateriatuesta kuin asumistuestakin. Onko siis niin, että halutaan palata historiassa taaksepäin aikaan, jossa koulutus oli vain varakkaiden etuoikeus?
Kerron lyhyesti oman tarinani. Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Koska julkinen liikenne ei kulkenut kotoani opiskelupaikkakunnalle, muutin 16-vuotiaana omilleni. Vaikka vuokra oli maltillinen, tarvitsin sen kattamiseen opintotukea (tuohon aikaan asumislisä sisältyi opintotukeen). Myöhemmin lähdin jatkamaan opintoja sairaanhoitajaksi. Olin töissä pääkaupunkiseudulla, mutta opiskelin toisella paikkakunnalla. En voinut hakea opiskelija-asuntoa pääkaupunkiseudulta. Näin ollen maksoin 740 euron vuokraa yksiöstä, jota opintoraha ja asumistuki eivät edes yhdessä kattaneet.
Sekä lähihoitaja- että sairaanhoitajakoulutukseen kuuluu paljon työharjoittelua, joka on palkatonta. Tässä vaiheessa kuulen jo mielessäni argumentit, jotka olen kuullut moneen kertaan: "itsepä valitsit" tai "kävisit töissä ja säästäisit". Kyllä, olen valinnut alan itse, mutta eivätpä kaikki voi insinööreiksikään alkaa (ja ei, minulla ei ole mitään insinöörejä vastaan). Olen myös ollut joka ikinen kesä töissä, parhaimmillaan kolmessa työssä samaan aikaan, ja tehnyt paljon keikkatöitä ja eri pituisia sijaisuuksia myös muina vuodenaikoina. Lisäksi tutkintojen välissä olen ollut vakituisesti töissä, mutta lähihoitajan palkalla lähinnä eli kädestä suuhun.
On myös muistettava kohtuus siinä, mitä yhdeltä opiskelijalta voi odottaa. Jos teet jo liki 40 tunnin työviikkoa, onko kohtuullista enää olettaa opiskelijan tekevän töitä sen lisäksi? Sairaanhoitajan tutkintoa säätelevät EU-direktiivit, jotka vaativat tiettyjen osaamisalojen harjoittelua. Erityisesti pääkaupunkiseudulla harjoittelupaikkoja suhteessa opiskelijoiden määrään on auttamatta liian vähän. Tämä tarkoittaa sitä, että saadakseen tutkinnon edellyttämän osaamisen on lähdettävä välillä monen sadankin kilometrin päähän harjoitteluun. Tähän liittyviä asumis- tai matkakuluja ei korvaa mikään taho.
Näin ollen omat säästöt ja opintolaina ovat olleet ainoita keinoja rahoittaa elämistä ja opiskelusta aiheutuvia lisäkuluja. Opintolainahyvityksen jälkeen kolmen tutkinnon suorittamisesta käteen jäi noin 14 000 euroa velkaa - siis siitä, että olen selvinnyt välttämättömistä kuluista. Läheskään kaikille opintolaina ei ole sitä halpaa lainaa, joka sijoitetaan parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kokoomusnuorten kannat eivät edusta suoraan puolueen kantoja, mutta on hyvä muistaa, että monet näistä nuorista ovat tulevaisuuden päättäjiä. Kysynkin nyt teiltä Kokoomusnuoret - haluatteko te todella leikata opiskelijoilta?