Hyvinvointialueen tulisi myöntää maksuvapautuksia myös terveydenhuollon tasasuuruisista maksuista

05.11.2024

Toisin kuin moni luulee, maksun alennusta tai perimättä jättämistä on mahdollista hakea vain tietyistä palveluista, ei läheskään kaikista. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ei ole tehty päätöstä, jonka mukaisesti maksualennusta tai -vapautusta voisi hakea terveydenhuollon tasasuuruisista maksuista – siis käytännössä esimerkiksi terveysaseman käynneistä, suun terveydenhuollosta, lyhytaikaisesta sairaalahoidosta tai vieroitushoidosta laitoksessa.

Tästä syystä maksut, joita asiakkaat eivät kykene maksamaan, kiertävät nykytilanteessa kehää eri organisaatioiden välillä. Kun asiakas kertoo yksilöasioiden jaostolle tekemässään oikaisuvaatimuksessa, että ei pysty maksamaan laskua, ei jaostolla ole mahdollisuutta myöntää maksualennusta tai -vapautusta, vaan asiakasta ohjataan hakemaan perustoimeentulotukea Kelasta, joka huomioi vähäiset terveydenhuollon menot perustoimeentulotuen laskelmassa. Painotan vielä: Kela ei siis maksa kyseisiä maksuja, vaan huomioi ne vain laskelmassa, joka määrittää sen, muodostuuko asiakkaalle ylipäätään oikeutta perustoimeentulotukeen.

Jos oikeutta perustoimeentulotukeen ei muodostu tai Kela katsoo maksut vähäisiä terveydenhuoltomenoja suuremmiksi, Kela ohjaa asiakasta hakemaan harkinnanvaraista toimeentulotukea hyvinvointialueelta. Koska terveydenhuollon menot ovat ensisijaisesti perustoimeentulotuessa huomioitavia menoja ja kyseessä on määrärahasidonnainen etuus, myöskään hyvinvointialue ei myönnä harkinnanvaraista toimeentulotukea näihin maksuihin.

Yksilön kannalta tilanne on kestämätön. Jo nyt merkittävä määrä terveydenhuollon maksuja menee ulosottoon. Olen itse sitä mieltä, että kaikista pienituloisimmat, köyhyysrajan alapuolella elävät, kuten perustoimeentulotuen saajat ja takuueläkeläiset, tulisi vapauttaa maksuista kokonaan. Parasta olisi, jos laskuja ei muodostuisi ollenkaan, jolloin vältyttäisiin myös maksuvapautuksiin liittyvältä byrokratialta ja siihen liittyviltä kuluilta.

Kun olen keskustellut aiheesta eri tahojen kanssa, moni on nostanut esille sen haasteet käytännössä. Ihmettelen kuitenkin, miten maksuvapautuksien myöntäminen oli mahdollista kuntien aikana, mutta ei olisi hyvinvointialueella. Ylipäätään kyse on tahtotilasta ja siitä, nähdäänkö heikoimmassa asemassa olevien tukeminen yhteiskunnan vastuuna.

Usein perusteena on käytetty myös asiakasmaksujen menettämistä. On hyvä huomata, että näitä maksuja ei välttämättä koskaan saada kerätyksi, ja siten peruste asiakasmaksujen menettämisestä ontuu.

Ylipäätään muutaman kympin tai muutaman satasen lasku ei kaada hyvinvointialueen taloutta, eteenkään kun niiden perimiseen menee jo itsessään enemmän rahaa kuin perimättä jättämiseen. Yksilötasolla hyvinvointialueen terveydenhoitomaksuilla, jotka ovat suoraan ulosottokelpoisia, voi sen sijaan olla katastrofaaliset vaikutukset.