Heikentyykö lääkehoito hoivayksiköissä?
Viime vuosina ikääntyneiden hoidon painopiste on siirtynyt entistä enemmän kotiin ja kodinomaiseen ympäristöön. Sairaalasiirtoja pyritään välttämään ja toteuttamaan hoitoa hoivayksiköissä mahdollisimman pitkään. Lääkelain ja -asetuksen muutos kuitenkin uhkaa tämän toteutumista.
Yle uutisoi tänään ikääntyneiden hoivayksiköiden mahdollisuudesta pitää lääkkeitä varastossa. Sama koskee myös muita sosiaalihuollon palveluasumisyksiköitä.
Lääkelain ja -asetuksen muutos tekee hoivayksiköiden rajatut lääkevarastot luvan- tai ilmoituksenvaraisiksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi akuutteihin infektioihin tarkoitettuja antibiootteja tai saattohoitoon käytettäviä kipulääkkeitä ei saisi enää pitää varastossa ilman erillistä ilmoitusta/lupaa. Ylläpito tulee yksityisille toimijoille luvanvaraiseksi ja julkisille toimijoille ilmoituksenvaraiseksi. Viranomaisvalvonnasta aiheutuvat kulut katetaan valvonnan kohteilta perittävin maksuin ja ennakkokartoituksen perusteella monet yksiköt ovat ilmoittaneet etteivät ne aio ottaa rajattua lääkevarastoa käyttöön maksullisuudesta ja byrokratiasta johtuen.
Miksi tämä sitten on ongelma?
Paikkakunnasta riippuen apteekkitoimituksia on tyypillisesti kerran viikossa tai muutaman kerran viikossa. Lisämaksusta toimitus on mahdollista järjestää myös muina päivinä. Tässä on myös suuria paikkakunta- ja apteekkikohtaisia eroja. Erityisesti viikonloput ovat haastavia aikoja, koska toimitukset eivät yleensä ole käytössä. Tarvittavaa lääkettä voi siis joutua odottamaan useita päiviä, vaikka hoidon onnistumisen kannalta olisi oleellista päästä aloittamaan lääkitys mahdollisimman pian. Vaihtoehtona on, että yksikön työntekijä tai omainen hakee lääkkeen. Nykyresursseilla tosin harvoin sekään on mahdollista, eikä kaikilla ole omaisia, ei ainakaan lähellä.
Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että tilanteen heiketessä potilas joudutaan lähettämään päivystykseen. Se on paitsi epäinhimillistä, myös päivystyksen resurssien hukkaamista.
Erityisesti saattohoitotilanteessa tuntuu kohtuuttomalta, että ihminen joutuu kärsimään byrokratian takia. Toisin kuin STM arvioi, saattohoidossa oleville potilaille ei useimmiten ole tehty lääkehoitosuunnitelmaa ja vaikka olisikin, lääkkeitä ei todellakaan ole hankittu etukäteen, vaan tilanne muuttuu akuutiksi tyypillisesti juuri silloin, kun lääkkeitä on vaikeinta saada.
Toivon todella, että ammattilaisten huoli ja perustelut asian muuttamiseksi otetaan huomioon ja ohjeistusta järkeistetään. Tällaisenaan kärsijöiksi ikävä kyllä joutuvat hoivayksiköiden asukkaat.